Viola-kodin ulkomaailmankirjeenvaihtaja

PITI JA PITI
Piti tulla kevät ja piti tulla kesä. Tulikin, mutta  sitten tuli iso mutta. Ja tämä iso mutta on pannut paljon kapuloita rattaisiin. Minun piti käydä Virossa, piti käydä Sipulitiellä, josta kovasti tykkään. Olen käynyt ennenkin, mutta nyt jäi haaveeksi. Tykkään sipulipalmikoita myyvistä vanhoista naisista, tykkään katsella reheviä valkosipulipenkkejä, tykkään kalakauppiaista (en kauhean paljon korpuksi kuivatusta kalasta), tykkään maisemista ja vanhoista taloista, tykkään uida Peipsissä, valtavan suuressa järvessä, vaikka kerran sain ison haavan jalkaan terävästä kivestä. Minä, porilainen, lauloin sitten Porilaisten marssia, että ”Narvan mailla vertaan vuoti”… Jotenkin niin menevät marssin sanat, jotka ovat niin verisiä, että onneksi niitä ei usein lauleta.

Piti ja piti tehdä monta muutakin asiaa. Piti käydä Pellavakodissa turisemassa kirjallisuudesta. Käymättä jäi, koska maskit ja visiirit tukahduttaisivat turinat. Älkää muuten kertoko kenellekään, että kirjallisuusistunnoissa puhutaan ihan vaikka mistä! Emme ole noudattaneet suunnitelmia. Emme kylläkään ole enää nuoria kapinallisia, vaan vanhoja ja vapaita. Ajatukset ovat saaneet liitää vapaina kuin hiirihaukka. Eikös Huovisen Veikko kirjoittanut semmoisista vapaista ajatuksista…

Kun muu maailma sulkeutui, lähimaailma avautui
Moni on havahtunut metsien ihanuuteen ja luonnon lohdullisuuteen. Moni on myös päättänyt, että yrittää elää paremmin sopusoinnussa luonnon kanssa. Moni on huomannut, että voimme olla ilman kaikenlaisia vempaimia, mutta emme ilman luontoa, jonka osa ihminenkin on. Metsä puhdistaa ilmamme, antaa meille marjat ja sienet, lintujen laulun, loputtomasti kauneutta. Tosin nyt, lähes 77-vuotiaana, totean, että ojat ovat kummallisesti leventyneet, kivenkolot syventyneet, juuret ja risut kompastuttavat tämän tästä. Jalka ei nouse samoin kuin ennen. Kulkemiseni vähenevät, mutta silmien takana säilyvät muistot niin kauan kuin ylipäätään mitään muistan. Kun ei jaksa kulkea, voi katsella muistin kuvia.
Kaipaan kirja- ja juttupiiriäni. Lähetän lämpimiä terveisiä ja toivotan hyvää joulunodotusta! Kyllä me vielä näytämme koronalle nyrkkiä…
Monin terveisin ”ulkomaailmankirjeenvaihtaja” Maijaliisa / Viola-kodin vapaaehtoinen
Käy lukemassa Viola-kodin muut blogitekstit täällä. 
Takaisin