TET-harjoittelijan oma polku – Inka Jämsen

Mitä eteen sattuukaan?

Sitä voi löytää itsenä tekemästä mitä kummallisimpia asioita. Suunnitelmat voivat muuttua muutamassa sekunnissa pelkästään muutaman sanan perusteella. Yhtäkkiä voi olla matkalla tekemään jotain ihan muuta kuin oli ollut tarkoitus. Eikä koskaan voi tietää, mitä seuraava päivä, seuraava tunti tai jopa seuraavat minuutit tuovat tullessaan. Työntekijöitäkin voi löytää tekemästä jotain, mitä ei heti ensimmäisenä kuvittelisi, mutta onneksi aina on joku, jolta voi kysyä neuvoa.

Yhdeksän päivän aikana olen löytänyt itseni ainakin kymmenestä eri ammatista, usean eri ihmisen matkasta, muutaman kerran kirkosta, pyörimästä ties mistä ja tekemästä kaikkea muuta kuin olisin aluksi kuvitellut. Ainakaan en voi sanoa, ettei tämä vajaa kaksiviikkoinen olisi ollut antoisa ja monipuolinen. Olen päässyt näkemään ja kokemaan asioita, jotka ovat useille aikuisillekin vieraita ja olen oppinut joka päivä jotain uutta, oli se sitten kuinka pieni asia tahansa.

Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista mielikuvaa, mitä minä tekisin täällä ja vaikka olisikin ollut, se luultavasti olisi osunut väärään. En olisi tänne tullessani osannut kuvitella, että askartelisin viittäkymmentä onnittelukorttia, joutuisin näyttelijäksi, näkisin vainajaa tai kiertäisin kolme tuntia ulkona viemässä joulukuun ohjelmaa eri puolille kaupunkia. Mutta kaikkea sitä oppii ja tulee tehtyä. Niin kuin ranskan opettajani on sanonut: kannattaa suostua, vaikkei tietäisi mistä puhutaan, siitä voi seurata aina jotain hyvää.

Usein tuntuu, ettei opi mitään, mutta myöhemmin voi huomata oppineensa jonkin asian vasta silloin kuin sitä asiaa tarvitsee. Täällä ollessani olen oppinut mm. eri sovellusten käytöstä, henkilöbrändäyksestä, lääkkeiden vaikutuksista, saattohoidosta ja ties mistä muusta. Lähitulevaisuudessa en luultavasti tarvitse puoliakaan näistä opeista, mutta ehkä vielä joskus tulen käyttämään niitä. Oppia voi kuitenkin koko ajan, itse työtä tehdessä tai vaikka vain kuuntelemalla pöytäkeskustelua lounaalla. On ollut tilanteita, joissa tuntuu, että aihe on tylsä, eikä sitä oikein jaksaisi kuunnella, mutta kun on vain kuunnellut ja yrittänyt keskittyä, onkin oppinut paljon uutta ja hyödyllistä tietoa.

Nämä erittäin mielenkiintoiset yhdeksän päivää ovat kyllä piristäneet monipuolisuudellaan ja hauskuudellaan. Ikinä en olisi osannut kuvitella, mitä tulen tekemään, näkemään ja kokemaan, mutten kyllä jättäisi mitään näistä paitsi. Viikot ovat myöskin osoittaneet sen, että haluan suunnata tälle alalle ja opiskelemaan lääkäriksi, joka on ollut pitkäaikainen haaveeni. Kiitos ja kumarrus koko Viola-kodille ja ihmisille, jotka ovat olleet osana näitä viikkoja.

Inka Jämsen

Takaisin