Optimistit ja pessimistit

Vanha viisaus kertoo, että meitä ihmisiä on moneen junaan ja jää vielä asemillekin

 

Tätä mietin, kun eräs vanha tuttu huokailee jo toukokuussa, että ensi kuussa päivät alkavat lyhentyä! Että pian pimeys palaa. Toinen sanoo, että kevät ja kesä on ihanaa loputtoman ilon aikaa, kun koko ajan kukkii enemmän ja enemmän, lintuja tulee lisää ja lisää, vihreys peittää roskat ja rumuudet.

Molemmat huokailevat tuttuni ovat ihan oikeassa ja saavat minut miettimään, että tämmöisessä jamassa on koko maailmamme! On paljon aihetta sekä iloon että huoleen. Kuka olisi pari vuotta sitten uskonut, että tulee kamala pandemia. Ja kuka olisi vuosi sitten uskonut, että sitä vastaan pystytään kehittämään rokotteita ennätysajassa. Meillä on ilmastonmuutos, lajien sukupuutot, ympäristön pilaantuminen, mutta toisaalta: ei koskaan ennen ole ollut niin paljon tietoa, mitä asioille voidaan tehdä. Vesiä voidaan puhdistaa, metsiä säästää, ympäristömyrkkyjä vähentää, ja vähitellen on taitoa siihenkin, että merten muoviroskaa saadaan pois.

Kaiken tämmöisen miettiminen tekee minusta uudelleen murkkuikäisen! Toisena hetkenä ajattelen, että kamalaa, kamalaa, kamalaa! Koko planeetta on pilalla! Vain kolme prosenttia on sellaista aluetta, jota ihminen ei ole myllännyt. Toisena hetkenä iloitsen, että kyllä ihmisäly on sitten mahtava juttu! Lähettää mönkijöitä Marsiin (hyödystä en silti ole varma), kehittää tekoälyn (joka voi kyllä raivata tieltään tämän inhimillisen älyn), pystyy pian tekemään ruokaa tyhjästä (mitä en ymmärrä), parantaa hirmuisia sairauksia, poistaa köyhyyden ja sodat (nyt meni unelmoinniksi)…   On paljon ilon aiheita, mutta paljon myös huolen aiheita. Onkohan se luonnekysymys, kummat painavat vaakakupissa enemmän?

Mutta kevään kukoistuksessa olen optimisti ja katson vain lähelle. Aurinkoisissa paikoissa vilisee jo valkovuokkoja. Kaupin maastossa pörräsi kimalaisia eivätkä ne murehtineet yhtään mitään. Peippo lauloi innosta tikahtumaisillaan. Ymmärsin hänen laulunsa sanat:  mennyt on mennyttä, huomisesta ei ole tietoa, elämä on nyt!

 

Maijaliisa Mattila / Viola-kodin vapaaehtoinen

Lue Viola-kodin blogista Maijaliisan muut blogikirjoitukset. 

Takaisin