Oma polku – Suvi Lettoniemi

MINUN POLKUNI

Muutin perheeni kanssa Tampereelle Tampellaan vuonna 2010. Koiralenkillä kuljin usein Viola-kodin ohi. Mietin mielessäni yrityksen toimialaa, koska ovessa oli maininta ravintolasta ja allasosastosta. Eräänä päivänä uteliaisuuttani hain tietoa yrityksestä. Olin yllättynyt lukemastani, että kotiani lähellä sijaitsi ikäihmisille tarkoitettu palveluasumisen yksikkö. Ajatus jäi itämään päähäni.
Jonkin aikaa mietittyäni laitoin CV:n toiminnanjohtajalle. Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin olevani iltavuorossa ja tällä tiellä olen edelleen. Viihtynyt olen, 10 vuotta tulee täyteen tänä vuonna Viola-kotiyhdistys ry:llä.

Aluksi työskentelin hoitajana WillaViolan ja Viola-kodin puolella. Kun Pellavakoti valmistui, siirryin sinne hoitajaksi. Hoitajan työn lisäksi ja rikastuttamiseksi valmistuin työn ohessa muistihoitajaksi ja suoritin lähiesimiestyön ammattitutkinnon.
Tällä hetkellä toimin Pellavakodin lähiesimiehenä ja palveluohjaajana Pellavantorin asiakkaille. Muistihoitajana olen käytössä Viola-kodin kaikissa yksiköissä sekä myös ulkopuolisille asiakkaille. Saan tehdä myös hoitovahvuutta muutamana päivänä viikossa ihanan työyhteisöni parissa Pellavakodilla.
Työnkuvani on hyvin moninainen; hoidan asukkaita, teen työvuorosuunnittelua, pidän kehityskeskusteluja, organisoin tarvittavia palveluita, laskutan, teen tavaratilauksia, siivoan, tiskaan, ym., ym. Teen siis kaikkea, mitä elämä eteen tuo kuluvan päivän aikana. Pidän työni monipuolisuudesta. Päivät eivät koskaan toista itseään.

Kiinnostus hoitoalaan vahvistui käydessäni lukiota. Suvussani ja lähipirissäni oli ja on hoitoalalla työskenteleviä. Perushoitajaksi valmistuin Pirkanmaan terveydenhoito-oppilaitoksesta vuonna -89.  Uran alkuvaiheessa työskentelin mm. päivystyksessä, jossa riitti muuttuvia tilanteita ja nopeasti vaihtuvia potilaita. Nautin hektisestä työstä. Ikää tullessa lisää siirryin pikkuhiljaa ikäihmisten pariin, joissa tilanteet eivät ole niin ennalta arvaamattomia. Työskentely heidän kanssaan on pitkäjänteisempää. On kunnia saada tutustua heidän elämänhistoriaansa sekä sen vaiheisiin. Asukkaiden läheisistä tulee usein myös uusia ystäviä, koska olemme paljon heidän kanssaan tekemisissä.

Olen Suvi. Markon vaimo, kahden ihanan tyttären äiti sekä kahden lapsenlapsen ylpeä mummo. Elämänkokemusta olen tähän ikään jo ehtinyt kerryttää paljon. On ollut onnea elämässä sekä vähemmän onnea. Vähäisempi onni on tehnyt minusta vahvemman ja varmastikin kiitollisemman. Olen nähnyt, että elämä ei mene läheskään aina suunnitelmien mukaan. Entinen urheilutaustani on antanut mielestäni myös ison avun nykyiseen työhöni; sitkeyttä, suunnitelmallisuutta, periksiantamattomuutta sekä onnistumisen iloa. Suuri intohimoni on juoksulenkit kuulokkeet korvilla kuunnellen musiikkia. Se palauttaa työpäivän rasitteet, jos ja kun niitä välillä on…

Käy lukemassa lisää Viola-kodin oma polku tarinoita blogista.

Takaisin