Kevättä rinnassa

Viisaan sanoja

 

Joku viisas sanoi joskus, että keväällä ihminen nuortuu kymmenen vuotta ja syksyllä vanhenee yhdeksän – vai meneekö se toisinpäin? Kun näen ensimmäiset sinivuokot Pyynikin rinteillä, palaan melkein lapsuuteen! Ovat ne sinisilmät uskomattoman kauniita ja puskevat ylös roskien, roudan ja kuolleiden lehtien joukosta käsittämättömällä voimalla.

Lapsena jännitti, löydänkö pohjoisenpuoleisesta kotirinteestä sinivuokkoja äitienpäiväksi. Useimmiten löytyi, mutta poimin vain muutaman. En tiennyt mitään uhanalaisuuksista tai harvinaisuuksista, mutta jokin vaisto sanoi, että muutama riittää. Oheen poimin pari kolme lehteä ja mustikanvarpuja. Kokonaisuus oli kaunis ja äiti iloinen.

Myöhemmin olen oppinut monesta yhteydestä,  että vähemmän voi olla enemmän. Minun sukupolveni syntyi sodan ja puutteen keskelle, mutta samoilla silmillä on ehditty nähdä tavaratalojen loputtomat hyllyrivit ja valtaisa kulutus. Kaikkea alkaa olla liikaa. Vain aikaa ei ole liikaa sen ymmärtämiseen, että kulutus on luonnolta pois.

Siksi haluankin kehua meitä ikäihmisiä. Me emme juokse muodin perässä, emme ryntäile alennusmyynneissä, emme hanki viidettäkymmenettä kenkäparia kaapin pohjalle eikä posti tuo meille lukemattomia verkkotilauksia Kiinasta.

Itse pesin juuri 10 vuotta vanhan toppatakin ja totesin, että se kelpaa ihan hyvin vielä ensi talvena. Kätken sen kyllä kaapin pereänurkkaan ja ajattelen, että edessä on ihana, valoisa, loputon (ainakin melkein) lämmin aika. Eletään ja nautitaan keväästä. Olen kuullut jo leivoset ja peipot!

 

Valoisin terveisin Maijaliisa

 

Lue Viola-kodin muita blogikirjoituksia täältä. 

Takaisin