Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Viola-kodissa

Itsenäisyyspäivää vietetään Viola-kodissa perinteisesti juhlavin menoin, kuten tänäkin vuonna. Vuoden 2020 itsenäisyyspäivä on erityinen, koska jokainen on joutunut kohtaamaan uusia arjen haasteita ja miettimään, mikä on oikeasti tärkeää.

Haluamme jakaa teille Viola-kodissa luetun itsenäisyyspäivän juhlapuheen. Jokaisen kerroksen oma ”kerrosemäntä” luki juhlapuheen oman kerroksensa asukkaille ja henkilökunnalle, luoden tunnelmallisen ja herkän hetken jokaiseen kerrokseen.

Puhe on hyvä muistutus siitä, mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja kuinka vahvoja olemmekaan, kun laitamme voimavaramme yhteen.

 

”Hyvää itsenäisyyspäivää, hyvät juhlavieraat!

 

Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien, äitien, lapsien ja meidän jokaisen suomalaisen.

Kun perinteiset presidentin linnanjuhlat jouduttiin perumaan tänä vuonna koronan takia, oli presidenttiparimme ”jonkin uuden edessä”. Oli kehitettävä jotakin tilalle, se mitä näemme ja koemme kättelyjonojen tilalla selvinnee tämän illan aikana.

Kertoessaan uusista järjestelyistä, presidentti sanoi teemana olleen ”Katsotaan Suomea silmiin!” Koetaan ainutlaatuinen, ainutlaatuisen kansan menestystarina ja tunnetaan se vahvuus, jolla vaikeudet on voitettu ja tullaan voittamaan.

Presidentti totesi myös, että me suomalaiset olemme juhlineet itsenäisyyspäivää aina kodeissamme omalla ainutlaatuisella tavalla, niin tänäkin vuonna tekin täällä Viola-kodissa. Vähän eri tavalla mutta juhlien ja itsenäisyyttä arvostaen ja kunnioittaen, sekä kaikkia sodan veteraaneja muistaen ja teitä jokaista täällä olevaa kiittäen siitä tekemästänne arvokkaasta työstä tämän maan eteen!

 

Suomen itsenäiseen aikaan, 103 vuoteen, mahtuu paljon. Paljon vaikeita aikoja joista on selvitty yhdessä. On sodittu ja taisteltu, hävitty ja noustu taas ylös entistä vahvemmin yhteen liittyneinä. On ollut puutetta ja kurjuutta, lamavuosia, mutta myös paljon hyvää ja menestystä mahtuu näihin vuosiin.

Teistä lähes jokainen on elänyt ja kokenut monta uutta ja ihmeellistä asiaa elämänsä aikana. Osa teistä on muuttanut maalta kaupunkiin, osa on kulkenut evakkotien Karjalasta Suomen saloille, joku ehkä jopa kahteen kertaan. Teidän aikana on tullut sähkövalot öljylamppujen tilalle ja sähköhella leivinuunin paikalle. Kylmäkomeron kohdalle tuli jääkaappi ja maakellaria ei enää tarvittu puolukkatiinulle, kun saatiin pakastin. Ja se lattiaharja, jonka päällä oli vanha ruskea sukka, jouti nurkkaan, kun pölyimurit valtasivat kodit. Yleiset saunatkin ovat enää muistoissa, kun kylpyhuoneet ja suihkut ovat joka kodissa, eikä pyykkipataakaan tarvita valkopyykin keittoon, kun pesukone hyrisee kylpyhuoneessa. Ja entäs sitten puhelin? Ei tarvita enää keskusneitiä puhelua yhdistämään, kun on tuo kännykkä, joka löytää vastaajan puheluun vaikka maailman toiselta puolelta.

Maallinen hyvä ja kehitys on helpottanut arjen askareita monella tapaa. Onko se ollut pelkästään hyväksi? Pääosin varmasti. Olemme saaneet aikaa lukemiseen, liikkumiseen, TV:n katseluun, kortin peluuseen, seurusteluun ja opiskeluun. Olemmeko onnellisempia, viisaampia, parempia ihmisiä kuin ennen ”Kekkosen aikaan”? Ken tietää – toivotaan niin.

 

Tämä vuosi, korona-vuosi, jää varmasti historian lehdille erityisenä vuotena. Maapallo joutui koronaepidemian pihteihin vuoden alussa ja ne pihdit tuntuvat olevan kovin vahvat, eivätkä irrota otettaan helposti. Maailma on ollut suljettuna monin tavoin! Matkustelu maan rajojen ulkopuolelle loppui lähes tyystin ja täällä kotimaassakin on pitänyt varoa. Kaikki isot tapahtumat on jouduttu perumaan, on eristetty ja eristäydytty toisistamme. On käännytty jotenkin sisäänpäin. On ollut pakko ja onneksi niin on tehty, ja Suomi onkin pärjännyt tässä koronataistossa suhteellisen hyvin. Ja hyvin on pärjännyt tämä nykyinen kotinnekin, Viola-koti. Te asukkaat olette joutuneen elämään monien uusien asioiden ja rajoitusten kanssa. Ja olette siitä selvinneet hienosti, tähän asti elossa. Samaa voi sanoa henkilökunnasta, se on joutunut kehittämään uudenlaisia toimintatapoja, joista ei ole mitään kokemusta, mutta kaikki ovat toimineet yhteisen hyvän eduksi.

Tänään perinteiset isot yhteiset juhlat alakerrassa ravintolassa, ovat muuttuneet kerrosjuhliksi – hyvä niin! Ja kuten Birgit pölinöissään kolmannessa kerroksessa pari viikkoa sitten totesi, ihmiset kokoontuvat nyt näihin oman kerroksen juttunurkkiin enemmän ja ovat ehkä löytäneet uusia ystäviäkin. Se on hyvä juttu.

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä siniristiliput on nostettu salkoihin. Kynttilät loistavat ikkunalaudoilla. On pukeuduttu juhlan kunniaksi. On aika nostaa malja itsenäiselle Suomelle, meidän isänmaallemme!

 

Kohotetaan malja ja kolminkertainen ”Eläköön”-huuto.

Eläköön! Eläköön! Eläköön!”

Takaisin