Kategoria: Tarinat

Joulumakuja meiltä ja muualta

Violan ravintoloissa vietettiin joulukuun puolivälissä teemaviikkoa ”Joulumakuja meiltä ja muualta”. Joka arkipäivä lounaalla oli tarjolla erilaisia makuelämyksiä maailmalta. Alkuviikolla asiakkaat pääsivät nauttimaan slaavilaisen keittiön ja Latinalaisen Amerikan ruokien mausta ja loppuviikolla tarjolla oli makuja ympäri Euroopan. Torstaina tarjoiltiin perinteinen suomalainen joululounas, joka houkutteli runsaasti väkeä molempiin ravintoloihin. Koko viikon kruunasi marokkolainen joulupöytä Lähi-idän jälkiruokien kera.

Haastattelimme muutamia Viola-kodin asukkaita. Anja Relander, Greta Topinoja ja Mirja Lumia odottivat innoissaan teemaviikkoa. ’’Ihanaa, kun tällaisia teemaviikkoja järjestetään. Tämä tuo mukavaa vaihtelua ja tällaisia viikkoja saisi olla useamminkin’’, kolmikko kertoi yhdestä suusta. ’’Mielenkiinnolla odotan, mitä herkkuja kokit meille taikovat!’’ Anja lisäsi. ’’Ja on mukavaa päästä maistelemaan uusia makuja’’, Greta jatkoi.

Kolmikon suosikeiksi nousivat jouluviikolta erityisesti slaavilaisen keittiön puolelta kardemummalla maustettu lanttukeitto, italialainen kasviskeitto eli ribollita ja Lähi-idästä kotoisin oleva makea jälkiruoka baklava. ’’Lanttukeittoa voisi olla vaikka joka päivä, se oli aivan taivaallisen hyvää!’’ Relander nauraa. ’’Samaten baklavaa, se oli niin makeaa mutta minä tykkään kaikesta makeasta. Toivon, että baklavaa olisi useamminkin jälkiruokana’’, Relander jatkoi hymyssä suin. Kaikki kolme rouvaa ovat keittojen ystäviä ja he toivovatkin keittoja olevan useammin ruokalistalla. ’’Italialainen kasviskeitto oli hieman tulista mutta maukasta. Oli mukavaa maistaa erilaisia ruokia eri kulttuureista ja tutustua uusiin makuelämyksiin, joihin en aikaisemmin ole törmännyt. Tällaisia teemaviikkoja haluamme ehdottomasti lisää’’, Topinoja kertoo ja Mirja Lumia nyökkää hyväksyvästi vieressä.

Mukavaa, kun tällainen teemaviikko järjestettiin ja toivottavasti näitä on useamminkin. -Greta Topinoja

Jouluruokaviikosta saatiin paljon palautetta muiltakin lounasasiakkailta. Erityisesti viikon keitoista pidettiin. Maanantain hapankaalilisäke sekä meksikolainen joulupata (joka oli maustettu tummalla suklaalla!) ja saksalaistyyppinen savuoluessa haudutettu possu olivat suosittuja. Kerro keittiölle suosikkisi, niin laitamme sen listalle toistekin. Otamme mielellämme vastaan muitakin toiveita.

Mielekästä ja omanlaista elämää

Viola-kodissa vanhustyössä hyödynnetään yhteisön taitoja ammattiosaamista laajemmin: henkilökunnan, asukkaiden ja asukkaiden omaisten taidot, harrastukset ja elämänkokemus otetaan yhteiseen käyttöön. Viola-kodissa on vapaus kokeilla uusiakin asioita, jotta asiakkaat saavat elää omanlaistaan elämää. Henkilökunta tietää, mitä heiltä odotetaan ja jokaista autetaan löytämään oma erityisosaaminen.

www.mielekas.fi

Vanhustyö-lehdessä joulukuussa 2015 ilmestynyt artikkeli

Tamperelainen Viola-kotiyhdistys ry on saanut Sosiaali- ja terveysministeriön Mielekäs-ohjelman myöntämän Vetovoimaisen sote-alan työpaikan tunnustuksen. Tunnustus jaettiin ohjelman päätösseminaarissa Helsingissä 7.12. Tämä oli kolmas ja viimeinen kerta, kun vetovoimaisia työpaikkoja ohjelman myötä nimettiin.

Mielekäs on ollut valtakunnallinen toimintaohjelma sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja sitä on koordinoinut Työterveyslaitos. Ohjelman tarkoituksena oli levittää työpaikoille vetovoimaisuutta edistäviä hyviä käytäntöjä. Vetovoimaisessa työpaikassa henkilöstö voi hyvin, palvelu on hyvää ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan. Vetovoimatekijöiden edistäminen kannustaa työntekijöitä jatkamaan alalla ja auttaa työpaikkoja rekrytoimaan uusia työntekijöitä.

Viola-kodin toiminnanjohtaja Niina Lahti on hyvillään ja kiitollinen Viola-kodin saamasta tunnustuksesta.

– Tällainen huomionosoitus on omiaan kohottamaan henkeä ja antamaan positiivista virettä työn tekemiseen etenkin, kun kaupungilla on meneillään kilpailutuksia, jotka koskevat myös meidän palveluitamme.

Epävarmuus siitä, onko juuri minulla työtä enää jatkossa vai hoitaako joku muu tehtäviäni tulevaisuudessa, on Niina Lahden mukaan melkoinen stressitekijä henkilökunnalle.

– Itse tiedämme tekevämme hyvää työtä isolla sydämellä, mutta kun se vielä huomioidaan yhteisön ulkopuolelta, niin se kantaa vielä paremmin. Tämän alan työntekijät eivät jaksa, jos asiakastyötä enemmän ajatuksia sitovat kilpailuttamisen kiemurat.

Ajatus tunnustuksen hakemisesta lähti henkilökunnalta itseltään.

– Meillä oli tammikuussa Viola-kodin kehittämisiltapäivä ja ryhmätöissä pohdittiin, miten toivoisimme asioiden olevan vuoden päästä, kertaa Niina Lahti.

Yksi ryhmistä toivoi, että Viola-koti olisi voittanut jonkun palkinnon.

Tuolloin Niina Lahti ajatteli, ettei tämä olekaan mikään pikkuasia ja miten osasivatkaan toivoa tuollaista. Paineet alkoivat kasautua asian suhteen.

– Jaon murhettani henkilöstöpäällikkö Elina Konsalalle, joka myöhemmin löysi Mielekäs-hankkeen ja ajattelimme, että se on juuri sitä, mitä tarvitsemme.

Viola-koti palkittiin vuonna 2009 The International Academy for Design and Health –organisaation toimesta maailmanlaajuisella ”Vanhusten hoiva ja hoito” -sarjan ykköspalkinnolla vanhusten korkeatasoisesta palvelutuotannosta ja toimintatavasta. Akatemia kiinnitti palkitsemisellaan huomiota terveellisten ja toimivien palveluympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen.

– Työntekijöillä oli siis jo kokemusta palkitsemisesta ja sen mukanaan tuomasta hyvästä työfiiliksestä. Mielekäs-palkinto on jatkoa sille. Palkinto luo positiivista virettä ja yhteyttä paitsi henkilökunnan kesken, niin myös asiakkaiden ja muiden yhteisöön kuuluvien välille. Työntekijämme tietävät, että on mahdollista saavuttaa jotain ja kehittää omaa työtänsä. Eivätkä he lannistu työtaakkansa alle. Ei ole mitään niin tärkeää kuin omaan työhön vaikuttaminen, sen kehittäminen ja siinä kehittyminen kulloinkin asiakkaina olevien lähtökohdista, Niina Lahti painottaa.

Palveluohjaaja Päivi Rantanen tuli opiskelijana Viola-kotiin. Harjoittelujaksonsa hän oli jakanut valmiiksi kahteen osaan, koska ajatteli, ettei kuitenkaan viihdy paikassa. Hyvin pian harjoittelun alun jälkeen hän huomasi viihtyvänsä niin hyvin, että jäi tekemään kodissa loputkin harjoittelujaksosta.

– Sen jälkeen tein sijaisuuksia ja kun valmistuin, sain täältä vakituisen paikan. Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Viola-kodissa noin 12 vuotta, Päivi Rantanen kertoo.

– Aluksi olin Violassa. Kun Willa Viola valmistui, menin sinne ryhmäkotiin ja sieltä päiväkeskukseen. Äitiysloman jälkeen palasin intervalliasukkaiden pariin Violaan, josta siirryin Pellavakotiin sen valmistuttua. Olen siis kiertänyt koko talon.

Niina Lahti kertoo, että Päivi Rantanen on hyvin tyypillinen työntekijä Viola-kodissa eli hänellä on ollut mahdollisuus luoda omaa urapolkuaan.

– Päivi on kehitysvammaisten hoitaja ja sen jälkeen opiskellut Sosiaalisen kuntoutuksen ohjaajaksi ammattikorkeakoulussa. Nykyisin puolet hänen työajastaan on Pellavakodin virkistys- ja kulttuuritoiminnan ohjaamista ja suunnittelua, puolet yksityisen palvelutuotannon koordinointia.

Päivi Rantasen mielestä on ollut hienoa päästä luomaan ja tekemään uutta sekä kehittämään omaa toimenkuvaansa. Työympäristön henki ja sallivuus sekä mahdollisuus töiden ”räätälöintiin” saavat häneltä kiitosta.

– Työntekijöillä on eri elämäntilanteita, on lapsia ja osa opiskelee, ja niiden mukaan pystytään muokkaamaan ihmisten työtehtäviä niin, että täällä viihdytään – ja se näkyy työntekijöissä ja sitä kautta asiakkaissa. Se on suuri asia.

– Meillä kaikilla on omia vahvuuksia, joita pystyy hyvin käyttämään työssänsä, kunhan vain ilmaisee, mitkä omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteensa ovat. Ajatustenlukijoita kun ei työpaikoilla ole, toteaa Rantanen.

Lähihoitaja Karoliina Eloranta tuli Viola-kotiin kesätöihin ja keikkatyöläiseksi vuonna 2009. Valmistuttuaan vuonna 2010 hän pääsi vakituiseksi Willa Violaan.

– Kun meille tuli sisäiseen hakuun Pellavakodin paikkoja hain ja pääsin tänne. Nyt olen vanhempainvapaan jälkeen palannut pikkuhiljaa työelämään.

Karoliina Eloranta antaa työnantajalleen kiitosta siitä, kuinka hän sai vapaat kädet päättää kuinka paljon hän töitä tekee ja minkälaisia vuoroja.

– Aloitin viime vuodenvaihteessa osa-aikaisena ja tein vain kahta vuoroa eli aamua ja iltaa. Arvostan todella paljon sitä, että sain itse suunnitella työvuoroni.

Nyt kesällä Karoliinan työnkuva muuttui hieman, sillä hän otti hoitaakseen Pellavakodin siivousvuorot kerran viikossa.

– Ajatus siivousvastuun ottamisesta lähti itsestäni eli ketään ei ole pakotettu siivoamaan. Se on hyväksi myös työyhteisölle, kun vastuu siivouksesta on yhdellä ihmisellä ja sain tässäkin vapaat kädet suunnitella, milloin siivouksen teen.

Niina Lahti kertoo, että Viola-kodissa on periaatteena se, että myös hoitohenkilökunta siivoaa.

– Jotta saamme pidettyä korkeat hoitajamitoitukset, on myös otettava niitä epämukavia töitä vastaan. Toisaalta tämä on myös meidän työpaikkamme rikkaus ja pitkälti asennoitumiskysymys.

– Nykypäivänä on todella tärkeää, että työtehtäviä ei rajata hirveän tarkkaan. Jos ajattelemme jatkuvasti, että tämä tehtävä kuuluu minulle ja tuo sinulle, raja-aitoja alkaa nousta ja työ lokeroituu asiakkaan näkökulmasta tarpeettoman paljon, Niina Lahti painottaa.

– Jos joku näkee jonkun epäkohdan, niin täällä ei odoteta, että joku muu tulee ja hoitaa sen kuntoon. Meillä toimitaan ”löytäjä saa pitää” -ajatuksella eli kaikki hoitaa kaikkia asioita kuten tehdään omassa kotonakin, sanoo Päivi Rantanen lopuksi.

 

Viola-kotiyhdistys ry haki ja sai Suomalaisen työn liitolta Yhteiskunnallinen yritys-merkkiä. Niina Lahti kertoo, että sen myöntämisellä oli todella tärkeä arvo.

Viola-kodissa tehdään työtä sydämellä, asiakkaiden lähellä ja heitä kuullen. Mahdollinen tuotto menee aina takaisin toimintaan sekä työn ja palveluiden kehittämiseen. Kukaan ei ota osinkoja ja työ on yhteiskunnallisesti merkittävää.

– Lisäksi työllistämme vajaakuntoisia ja hankimme esimerkiksi työvaatteita vajaakuntoisia työllistävästä yrityksestä. Meillä on ollut aina ihminen lähtökohtana. Olemme todella miettineet, että miten löydetään sille raihnaisellekin kaverille sopiva työtehtävä, mikä palvelee meitä kaikkia. Yleensä niitä löytyy, sanoo Niina Lahti.

Hän ei halua sortua hoitomitoituskeskusteluun tai siihen, että kuka voi minkäkinlaista työtä tehdä.

– Meillä on varsin hierarkkinen työnjako edelleenkin sosiaali- ja terveysalalla. Täällä on kaikille tilaa ilman, että hoidon laatu kärsii. Eniten tarvitaan ihmistä ihmiselle ja osaamista kohtaamiseen.

 

Kotona on ihmisen hyvä olla.

Yhteiskunnan on tärkeää tehdä suunnitelmia ikääntyneen väestön hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pitää suunnitella, miten elinympäristöstä tehdään suoriutumista edistävä. Palveluiden pitää olla saatavilla. Kunta avustaa rahallisesti asunnonmuutostöissä: kynnyksiä voidaan kotona poistaa, tukikaiteita asentaa ja muuttaa suihkutiloja tarkoituksenmukaiseksi. Tämä panostus on taloudellisestikin kannattavaa, koska kustannus yhden ihmisen palveluasumisesta kunnalle on 50 000e vuodessa, sairaalahoito vielä enemmän. Tärkeimmät syyt kotona asumisen puolustamisessa ovat kuitenkin inhimillisiä.

Elämänlaatu on monelle sitä, että saa asua kotona. Elämänlaatua on saada elää riittävän turvallisesti, mutta vapaasti – ilman turhaa rajoittamista. Tärkein sana edellisessä lauseessa on ”riittävän” Turvallisuushakuisuus voi helposti mennä liiallisuuksiin. Geriatrian professori Jaakko Valvanteen viisauksia on, että huomio tulisi kiinnittää ikäihmisen aktivointiin, jolloin toimintakyky, tasapaino ja liike säilyy. Liikkumisen rajoittaminen ja liiallinen loukkaantumisten ehkäiseminen johtaakin päinvastaiseen suuntaan, eli alentuneeseen liikunta-ja toimintakykyyn.

Elämänlaatuun sisältyy myös itsemääräämisoikeus. Myös ikääntyneellä oikeus määritellä, miten itseään haluaa tuettavan kotona selviytymisessä. Jokaisella on oma tapansa elää. On merkityksellistä, että ihminen saa jatkaa omannäköistään elämää ja saa tukea tehdä niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi. Toinen ei voi määritellä, mikä on oleellista jonkun toisen elämässä. Yhdelle on tärkeää, että koti on moitteettoman siisti. Hänelle voidaan tarjota apua siivoukseen. Toinen pitää kaikkein tärkeimpänä sitä, että pääsee kauppakierrokselle. Kun se ei enää itsenäisesti onnistu, apuun tulee asiointipalvelu. Joku kolmas taas haluaa näyttää moitteettomalta ja tarvitsee suihkuavun jälkeen myös papiljottejen laittajan ja apua vaatteiden silittämiseen.

Sairaanhoidolliset toimenpiteet, kuten lääkehoito, verenpaineenseuranta ja verensokerin tarkkailu tukevat ikäihmisen selviytymistä omassa kodissaan. Ihmisen itsetunto ja omanarvontunto säilyy, kun hän saa itse määritellä tarvitsemansa avun. Muistihäiriöiden kohdalla tarpeiden tunnistusta voi hienovaraisesti ohjailla. Elämän pitää olla mielekästä ja siinä tulee olla iloa.
On tärkeää, että kotihoito toimii joustavasti mukautuen erilaisiin tarpeisiin.

Violapalvelut Oy tukee ikäihmisten kotona selviytymistä joustavasti. Pyrimme vastaamaan kaikkeen mahdolliseen avuntarpeeseen asiakkaan ehdoilla. Henkilökunta tekee työtä sydämellä. Asiakkaan hyvä olo ja tyytyväisyys on  meille tärkeätä. Kehitämme toimintaa jatkuvasti vastaamaan asiakkaidemme tarpeita mahdollisimman hyvin. Meillä on joustavat mahdollisuudet tehdä työtä ja vastata kysyntään ketterästi muuntautuen.

Kuva: ©Tiina Salminen

Satokausikalenteri ohjaa ruokalistan suunnittelua

Satokausikalenteri

Satokausiajattelu on ollut kadoksissa vuosikymmenien ajan mutta on onneksi palaamassa taas takaisin. Satokautensa aikana kasvikset ovat maukkaimmillaan. Satokauden kasviksissa on myös paremmat ravintoarvot ja niiden tuottaminen on ekologisempaa sekä halvempaa, koska kasvatus- ja kuljetuskustannukset ovat pienemmät. Viola-kodissa me pidämme satokausiajattelua tärkeänä ja otamme sen huomioon ruokalistasuunnittelussa satokausikalenterin avulla.

Hävikkiviikko 29.8. – 4.9.

Satokausien huomioiminen vähentää myös ruokahävikkiä, kun kysyntä kohtaa tarjonnan. Suomessa vietetään hävikkiviikkoa 29.8.-4.9.2016. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa kaikkia ruokahävikin vähentämiseen ja lisätä ruuan arvostusta. Juuresruokia on helppo hyödyntää kotona uudelleen seuraavana päivänä. Esimerkiksi sosekeitosta tai soseutetuista uunijuureksista saa pyöräytettyä vaikkapa herkullisia rieskoja. Ylijääneestä porkkanaraasteesta voi tehdä porkkanakakkua tai käyttää sämpylöiden raaka-aineena. Perunat voi laittaa perunasalaattiin tai tehdä espanjalaisen munakkaan aamupalaksi. Rohkeasti vaan kokeilemaan ja luomaan uusia reseptejä!

Mitä hyvää syyskuussa?

Syyskuu on kotimaisten juuresten, marjojen ja sienten aikaa. Niitä ei tarvitse tuoda meille toiselta puolelta maapalloa. Maassa kasvaneet juurekset ovat herkullisia ja ravinteikkaita. Niissä on runsaasti vitamiineja ja kivennäis- sekä hivenaineita. Juureksia kannattaa suosia ruokavaliossaan monipuolisesti.

Willa Violan sadonkorjuuviikko 5.-9.9.2016

Kotimaisia juureksia voit maistella eri muodoissa Kahvila & Ravintola Willa Violassa ja Ravintola Violassa 5.-9.9.2016, jolloin vietämme sadonkorjuuviikkoa. Juurekset toimitetaan meille läheltä, Pälkäneeltä, Laurilan tilalta.

Oletko jo kokeillut kyssäkaalia tai naurista?

Nauris on ikivanha viljelykasvi, jota käytettiin aikoinaan perunan tavoin. Naurista voi syödä raakana raasteena tai dippitikkuina mutta se sopii erinomaisesti myös keittoihin ja patoihin tai kasvispihvien raaka-aineeksi. Toisin kuin monista muista kaaleista, kyssäkaalista hyödynnetään mehevä varsimukula ja sitä voi käyttää samaan tapaan kuin naurista ja lanttua.

Jaa vinkkisi ja voita aamiainen!

Voit kertoa parhaat vinkkisi myös meille. Paras toteuttamiseen johtanut idea palkitaan maksuttomalla aamiaisella Kahvila & Ravintola Willa Violassa.

[contact-form to=’anne.rasanen@viola-koti.fi’ subject=’Reseptivinkki’][contact-field label=’Nimi’ type=’name’ required=’1’/][contact-field label=’Sähköposti’ type=’email’ required=’1’/][contact-field label=’Reseptivinkkisi’ type=’textarea’ required=’1’/][/contact-form]

Omahoitajuus

Omahoitajuus on lähellä olemista.
Se on erityistä välittämistä ja huolenpitoa.
Omahoitaja tietää, tuntee ja huolehtii.
Hän tuntee tavat, hän tuntee eleet.
Hän hoitaa toiveet, tarpeet ja rajoitukset huomioiden.
Omahoitaja huolehtii kokonaisvaltaisesti.

Omahoitaja varmistaa, pitää puolia ja on tukena.
Myös omaisille.

Omahoitaja tietää, mistä asukas tykkää.
Omahoitaja tietää, mitä vaatekaapista löytyy.

Joskus käydään yhdessä teatterissa, joskus kahvilla.
Joskus ollaan vain läsnä.
Viikataan yhdessä vaatteita, lakataan kynnet, katsellaan valokuvia, muistellaan.
Aina ei tarvita edes sanoja.

Joskus nauretaan, joskus itketään. Me tunnemme, me elämme.
Tavoitteenamme turvallinen ja mielekäs vanhuus.

Aino-mamma asuu Viola-kodissa

Aino on asunut Viola-kodissa jo useita vuosia. Alusta lähtien Viola-koti on toiminut Ainon suvun tukikohtana. Lapset, lapsenlapset ja vieläpä neljäs polvikin käyvät Aino-mamman luona kyläilemässä säännöllisesti. Ainon kodin seiniä koristavat hänen sukulaistensa valokuvat ja näitä esitellään ylpeydellä kaikille vierailijoille, ystäville ja henkilökunnalle. Pientenkin sukulaisten mielestä Violaan on helppo tulla, ja lämmin ilmapiiri on selvästi aistittavissa. Alakerran Ravintola Violassa käydään usein koko porukalla ruokailemassa ja pienet herkkusuut odottavat sitä innolla!

Erityisesti vierailevia omaisia on lämmittänyt henkilökunnan asenne. Vierailijat eivät häiritse, vaan heidät otetaan avosylin vastaan ja kysellään kuulumiset kuin vanhoilta tutuilta. Lisäksi Violassa on paljon tapahtumia ja musiikkiesityksiä, joihin myös omaiset ovat olleet tervetulleita.

Ehkä kaikkein tärkeintä tämän tyyppisessä asumisessa on ystävien lukumäärä. Omaisten ollut ilo seurata ja huomata, kuinka mahtavia ystäviä ja tekemistä mammalla on. Sen lisäksi, että ystävien kanssa lasketaan leikkiä, muistellaan menneitä ja puidaan maailmaan menoa, on ystäväpiiristä myös apua. Toinen toistansa tukien pyörii Viola-kodin aktiivisten asukkaiden arki ja luonnollisesti myös juhla.

Hyvä esimiestyö on työhyvinvoinnin ydintä

Luonani kävi heinäkuussa kaksi eri sosionomien opiskelijaryhmää benchmarkkaus- käynnillä
työhyvinvoinnin puitteissa. Heidän tehtävänään oli haastattelujen avulla löytää työhyvinvointia
edistäviä tekijöitä työyhteisöistä. Toinen ryhmistä kysyi haastattelun päätteeksi minulta millaisia
ovat mielestäni hyvän esimiehen ominaisuudet. Hiljennyin ja hymyilin sisäisesti.

 

Ryhmä oli aivan työhyvinvoinnin ytimessä. Jos esimiestyö ei toimi, ei hetken päästä toimi mikään
muukaan. Hyvä ja osaava työporukkakaan ei kannattele toimintaa pitkälle jos esimiestyö on
puutteellista tai sitä ei ole laisinkaan. Hallituksemme puheenjohtaja kuvasi joskus ihanteellista
esimiestoimintaa mieleenpainuvalla tavalla: hän käveli taakseni, laittoi kädet hartioilleni ja kertoi
seisovansa siinä huolimatta siitä mitä tulevaisuus tuo. Siitä työssä on kyse. Seistään työporukan
toiminnan takana – joskus edessä kun myrskyää oikein kovasti. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että
virheitä katsottaisiin sormien läpi. Niistä opitaan. Mutta työntekijöille on annettava mahdollisuus
erehtyä ja tuettava siinä tilanteessa kun näin käy. Suuri virheiden tekemisen pelko estää yhteisöä
kehittymästä, kun pysytään mieluummin aina tutussa ja turvallisessa.

 

Ydinasia esimiestyössä on kuitenkin kiinnostus toisten ihmisten hyvinvointiin. Vaikka
velvollisuuksiin kuuluu myös ikävien palautteiden läpikäyminen, on tärkeintä antaa hyvää
palautetta. Ja sitä on annettava päivittäin. Mitä spontaanimpaa hyvä palaute on, sen parempi. Ikävän
palautteen kohdalla sanojaan ja asian esittämistapaa on hyvä harkita etukäteen, mutta spontaani
kehuminen rohkaisee myös muuta työyhteisöä harrastamaan sitä keskenään.
Kuten Jaakko Valvanne kirjoitti, esimiehet toimivat esimerkkeinä toimintatapoja luodessa ja
muuttaessa. Kuinka työyhteisöltä voi vaatia jonkin asian sujuvuutta onnistumatta tai kokeilematta
toimimattomaksi kutsuttua asiaa itse? Nykypäivän vaatimusten ja lain noudattamisen vartijoina
yksiköissään esimiesten on liian helppoa uppoutua huoneeseensa paperipinojen väliin. Tukeminen
ja kehittäminen tapahtuu kuitenkin työkentältä käsin. ”Esimies on aidosti kiinnostunut
työntekijöistään ja tekee itse hallinnon tehtävien suomissa rajoissa säännöllisesti johtamaansa
työtä”, vastasinkin haastattelussa aivan ensimmäisenä.

 

Työskentelemme kuitenkin ihmisten kanssa eikä toimintaa voi aina ohjata koulutuksissa saatu
materiaali. Herkkyys tilanteelle ja rohkeus osoittaa välittäminen kantaa usein vielä pitemmälle.
Istuin kerran työpöytäni ääressä hiljaa, miettien monen ihmisen kannalta hyvin hankalasti alkanutta
työpäivää. Työyhteisöön kohdistunut palaute tuntui kaikista kohtuuttomalta. Hoitaja astui
hiljaa huoneeseeni, laittoi käden olkapäälleni ja halasi. Halasin takaisin. En ollut ymmärtänyt, että
pahan mielen ketjun voisi katkaista näinkin. Emme puhuneet sanaakaan, mutta tärkeintä oli, että
tajusimme ongelman olevan yhteinen. Ja se ratkaistaisiin lopulta yhdessä.

 

Haluaisitko sinä työskennellä Viola-kodissa?

Jätä meille yhteystietosi tämän lomakkeen avulla.

13 vuotta laulua ja haitarimusiikkia

Matti Arajärvi ja Kaarina Valtanen, eli duo Raakileet on nimestään huolimatta soittanut yhdessä jo kolmetoista vuotta – yhtyeenä siis pikemminkin kypsä kuin raakile. Matti on pitkän linjan soittoniekka, joka osti ensimmäisen oman haitarinsa ensimmäisestä tilistään. Kun Matti ja Kaarina tapasivat toisensa tansseissa kolmetoista vuotta sitten he huomasivat tanssijalkojensa sopivan hyvin yhteen. Vaikka Kaarina ei aikaisemmin ollut laulanut, uskalsi hän ryhtyä solistiksi. Keikkatahti on ollut melko hurja, kaksikko soittaa lähes päivittäin, kesälomia ei ehditä viettää, mutta se ei haittaa, kun saa toimia rakkaan harrastuksen parissa.

Duo Raakileet on esiintynyt Viola-kodissa jo kymmenen vuotta ja asukkaat ovat pitäneet esiintyjistä kovasti. Suosituimpia kappaleita ovat Metsäkukkia ja kaikki sota-ajan laulut.

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken…

Joku kysyi joskus miltä tuntuu, kun kuolema on omassa arjessani läsnä niin usein. Minä itse en kuitenkaan näe ensisijaisesti kuolemaa vaan elämän: ihmisiä toiveineen, salaisuuksineen ja tunteineen. Pitää yrittää nähdä ihminen kuolevaisuutensa takana — kuolema ei koskaan saa olla päivän keskeisin asia, mutta oma kuolevaisuus on hyväksyttävä.

Kuolema on Suomessa edelleenkin varsin vaiettu, vaikea aihe. En ihmettele tätä. Hoitohenkilökunnan perusopetukseen ei juuri ole aikaa sisällyttää saattohoitokeskustelua. Kuolema on helppoa ajatella tapahtuvaksi suljettujen seinien sisällä. Aihe on välillä liian vaikea myös hoitohenkilökunnalle. Lääkärit vannovat valmistuessaan pyrkivänsä parantamaan sairaat ja lievittämään kärsimyksiä. Hoitajat lupaavat olla osana terveyden säilyttämiseen ja saavuttamiseen tähtäävissä toimissa. Jossain kulkee kuitenkin veteen piirretty viiva, jonka toisella puolella lupauksen pitäminen tuottaa enemmän kärsimystä kuin henkisesti kipeiden päätösten tekeminen. Kuinka usein kuulemme ihmistä itseään, kun näitä päätöksiä ja valintoja tehdään? Milloin on alettu kävellä asiakkaan yli hoitopäätöksissä vai onko niin tehty aina? Tietääkö hoidettava, että hänellä on oikeus käyttää viimeiset päivänsä itse valitsemallaan tavalla?

Luin joskus lääketieteen artikkelista, että ihminen ei tule tähän maailmaan tippaletku kädessä, eikä hänen tulisi myöskään näin lähteä. Tähän mielipiteeseen yhdyn täysin sydämin.

Eräs omainen kysyi saattohoitopäätöksen jälkeen, mitä on enää jäljellä. ”Haaveet ja toiveet. Elämä ja tämä hetki”, minä vastasin. Vasta tässä hetkessä olisi aikaa toteuttaa oikeasti tärkeitä asioita. Itkeäkin. Saattohoidossa on lähes poikkeuksetta läsnä valtavan paljon surua. Surun keskellä jokaisella päivällä on kuitenkin suurempi merkitys.

Jokainen ihminen kirjoittaa itse oman tarinansa ja aikanaan tulee viimeisen kappaleen vuoro. Saattohoitajana autan tässä kirjoitustyössä, toisinaan teen sitä hoidettavan puolesta. ”Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken…”, laulaa Emma Salokoski osuvasti Veden alla -kappaleessaan. Joku on kuvaillut kuoleman läheisyydestä johtuvan toivottomuuden olevan kuin yli vyöryvä, pysäyttämätön ja valtava vesimassa. Sen alta on vaikea kuulla toisen ihmisen sanomaa, ellei itse pysähdy.

Kerran hautajaisissa omainen löysi mielestäni saattohoidon ytimen kuvatessaan hoitajan toimintaa näin: ”Ollaan ihminen ihmiselle”. Silloin ymmärsin mikä tekee saattohoidosta niin vaikeaa. Yleensä hoitotilanne vaatii hoitajalta ammatillista osaamista, mutta saattohoidettavan kohtaamisessa pitää ammattimaisuuden turvallinen suojapanssari laskea. Ihmismieli jää varsin riisutuksi ja paljaaksi kun antaa toisen nähdä itsensä läpi. Se on välillä pelottavaa, mutta kun sen uskaltaa tehdä on itse elämässä varsin lujaa kiinni.

Jalkahoito auttaa säilyttämään liikkuvuutta

Jalkaongelmat voivat liittyä tiettyihin sairauksiin kuten nivelrikko, nivelreuma, perifeeriset verenkiertosairaudet, neurologiset sairaudet ja jotkin ihotaudit.  Eniten on tietoa diabeteksen aiheuttamista jalkaongelmista. Kaikisssa tapauksissa lähtökohta on hyvä jalkojen kotihoito.  Jalkojen hoidon tavoitteena on pitää jalkaterien ja säärien iho pehmeänä ja joustavana. Terve iho on paras suoja  infektioita, kuten jalkasilsaa tai ruusua vastaan.

Kävelyn miellyttävyys rakennetaan hyvin hoidettujen jalkojen lisäksi oikean kokoisilla, ehjillä ja käyttötarkoitukseensa ja vuodenaikaan sopivilla kengillä. Vanhakaan ihminen ei voi lähteä ulos pelkissä reinotohveleissa, vaan kengän on tuettava jalkaa. Hyvä kenkä ei ole myöskään liian raskas. Kun kenkiä lähdetään ostamaan iäkkään ihmisen kanssa, kannattaa aikaa varata riittäväsi ja sovitella huolella. Paras aika on iltapäivällä, koska jalat turpoavat jonkin verran päivän mittaan.

Sukkien tärkeyttä jalkojen terveyteen ei kannata myöskään vähätellä. Hyvät sukat ovat oikean kokoiset, tehokkaasti kosteutta kuljettavat, kiristämättömät, käyttötarkoituksen mukaan valitut ja oikein puetut. Sukat pitäisi vaihtaa joka päivä, etenkin jos käytetään kenkiä, vuodepotilaalla mukavat ja napakat villasukat kestävät useamman päivän.

Tässä hiukan vinkkejä jokaiselle, joka haluaa pitää jalkansa hyvässä kunnossa!

Jalkaterät kuivataan huolellisesti ja kevyesti varvas varpaalta. Samalla tarkistetaan ihon, varvasvälien ja kynsien kunto. Jalkojen iho kannattaa rasvata joka päivä, mitä kuivempi iho sitä rasvaisempaa voidetta kannattaa käyttää. Hautuneisiin varvasväleihin käytetään lampaanvillaa imemään kosteutta ja pitämään varpaat erillään, lisäksi villaan lanoliini hoitaa ihoa. Jos lampaanvillaa ei ole käytettävissä voi käyttää myös myös hienojakoista talkkia.

Kynnet lyhennetään 2- 4 viikon välein. Kynnet leikataan suoraan varpaiden muotoisesti kulmia kadottamatta (suoriksi). Terävät pinnat hiotaan kynsiviilalla, reunoilta keskelle päin, vain yhteen suuntaan kerrallaan ja välillä nostaen – kynsiä ei saa hioa edestakaisella liikkeellä. Oikea muotoilu ja oikea kynsien pituus ehkäisee sisäänkasvaneen kynnen syntymistä, pitää sukat ehjinä ja varmistaa, ettei kävely muodostu kivuliaaksi toiminnaksi kun kenkä puristaa vasten kynsiä.

Iän karttuessa jalkahoidonkin merkitys kasvaa, sillä jalkaterien hyvä hoito mahdollistaa kävelyn ja liikuvuuden säilymisen. Hyvin hoidetuilla jaloilla käveleminenkin tuntuu luontevalta ja kävely on tehokas keino ehkäistä ja hoitaa monia edellämainituista sairauksista ja lisäksi se on yksi parhaita tapoja ylläpitää yleiskuntoa.

 

.