Ammattina hoitotyö – Pyhät Willa Violassa

Hyvä kunto takaa jaksaminen

 

Niin se uusi vuosi taas alkoi ja toivotaan hartaasti, että saatais parempi kuin edellinen. Koronavuosi jää kaikille mieleen ja rokotukset tuovat ainakin osittain helpotusta elämäämme ja toivottavasti myös koronan aiheuttamien ongelmien korjaantumista. Uusi vuosi tuo taas uuden luvun lisää paitsi vuosilukuun myös omaan ikäämme ja se taas tuo vähän ahdistusta ja pelkoakin ainakin monien meidän hiukan vanhempien mieleemme, jotka vielä toimimme vanhusten parissa. Sitä on turha kieltää, mutta voimme tehdä itse paljon hidastaaksemme tuota elämään vääjäämättömästi kuuluvaa prosessia. Omasta puolestani, jotta jaksaisin hyvällä vireellä ja toimintakyvyllä työskennellä vielä viitisen vuotta tällä alalla ja telmiä pojanpojan kanssa, yritän pitää kunnostani huolta kuntosalilla sekä venyttelyllä ja aivoistani kieliryhmissä ja seuraamalla tarkasti maailman menoa. Ruokavalioni toivoisi kovasti parannusta. Syön epäterveellisesti ja juon energiajuomaa päivittäin kahvin korvikkeena. Alkoholia tosin käytän nykyään vain muutaman kerran vuodessa, enkä tupakoi.

 

Pyhät on sitten vietetty myös Willassa ja arki palannut kevättä, valoa ja lämpöä odottamaan. Joulukuu oli niin täynnä ohjelmaa, että heikompaa vähän hirvittää, mutta hyvin selvittiin meidän mainion virikepäällikkömme Johannan johdolla.

 

Saimme Willaan varhaisen ja lämpöisen lahjan ryhmäkotiimme. Meillä oli päivittäinen viriketuokiomme, johon pyysimme kertomaan synnyinmaastaan ja sen elintavoista sekä kulttuurista ja perheestään kahta harjoittelussa olevaa rohkeaa, iloista ystäväämme. Toinen on Brasiliasta ja toinen Gambiasta Atlantin rannikolta. Molemmissa maissa oli marraskuussa, kuten on nytkin, tosi lämmintä (sinä päivänä noin 35 astetta) ja ystäviemme upeat esitykset kotimaastaan toivat meillekin kaamosmasennuksen keskellä rämpiville lämpöisen ja rentouttavan olon. Asukkaatkin intoutuivat esittämään vieraillemme kysymyksiä ja elivät myös hetkessä. Lopuksi saimme kuulla pienet esitykset Portugalin ja Gambian kielillä. Viimeistään siinä vaiheessa sekä me hoitajat että myös asukkaat olimme niin lumoutuneina, että mielikuvituksemme alkoi todella laukata ja olimme nopeasti kaukana kotoisista murheistamme kuten koronasta ja marraskuun harmaudesta. Kasvojen ilmeistä ja käsien sekä jalkojen liikkeistä saattoi nähdä, että osa paistatteli päivää Atlantin ja Copacabanan rannoilla, osa tanssi sambaa ja toiset taas katselivat jalkapalloa maailman suurimmalla stadionilla Maracanalla. Olimme niin rentoutuneessa ja mukavassa olotilassa, että oikein harmitti, kun keittiömestarimme Eero soitti ruokakelloa ja huhuili, että olisi lounaan aika.

 

Miltä joulu Willa Violassa näytti?

 

Joulua odoteltiin koko kuun ajan ja löylyä heitti lisää kiukaalle tiuhaan tahtiin mainio virikeohjaajamme ja sairaanhoitajamme Johanna. Asukkaat olivat kiitettävästi mukana erilaisissa valmisteluissa ja ohjelmissa. Koristelu aloiteltiin leikkaamalla ikkunoihin hienoja lumitähtiä odottamaan tulevia valkoisia talvipäiviä viime talven ankean kuraisen kelin korvikkeeksi. Ja nyt huomaamme, että haave on täytetty ja saimme kunnon talven pakkasineen ja isoine lumikasoineen. Pöytiin valmistettiin meidän iloksemme todella kauniit asetelmat mustikanvarvuista ja koristemarjoista. Asukkaat valmistivat myös punatulkkuja ja talitinttejä Johannan avustuksella akryyliväreillä maalatuista maissipalloista, jotka puolitettiin ja liimattiin kartongille. Upeitahan niistäkin tuli joulutunnelmaa korostaan lintuparvien lennellessä ruokasalin katossa herkkupaloja kerjäten. Puitteet olivat siis mitä parhaat joulun odotukseen.

 

Joulukuun alussa vietettiin tietysti myös itsenäisyyspäivää. Juhlallinen ja tunteellinen päivä ennen kaikkea sota-ajan kokeneille asukkaille. Kuulimme Viola-koti yhdistyksen itsenäisyyspäivän toivotuksen juhlajuoman, kahvin ja Ellen Svinhufvudin kakun kera. Kuulimme myös Inga Sulinin esittämän kauniin ja juhlallisen Nocturnen ja Suomen sotaveteraanien liitto muisti sotaveteraanejamme lahjakassein ja kortein.

 

Joulukuu eteni ja asukkaat olivat hyvin tietoisia monesko päivä kuukautta, on jo menossa. Nimittäin Ninat ja Johanna olivat suunnitelleet kalenteripussukkajutun, josta jokainen asukas vuorollaan nosti oman joulupussinsa, joka sisälsi suklaakonvehdin ja kuvan, jonka aihetta käsiteltiin myös kyseisen päivän viriketuokiossa. Värikkäät ja laminoidut kuvat toivat myös ilon ja joulunodotuksen jokaiselle päivälle ja hienon hetken irtaantua hetkeksi arkikuvioista. Kerrosasukkaille meidän puuharyhmämme suunnitteli ja rakensi oman joulukalenterin, johon yöhoitaja vaihtoi aina uuden jouluaiheisen kuvan asukkaiden sekä heidän vieraidensa iloksi. Kalenteri oli kovassa käytössä ja kiinnostuksen kohde. Luukkua kiinnipitävä sinitarra huuteli jo apua ja pientä lepohetkeä jatkuvan aukaisun välissä.  Hieno ele ja keksintö rakentaa tälläinen ja sijoittaa se hissiin, missä jokainen sen huomaa ja on aikaa aukaista kalenteri ja ihastua.

 

Päivät joulua kohti etenivät ripeään tahtiin joulupuuhasteluissa ja muissakin mukavissa päivittäisissä viriketuokioissa kuten tietovisailuissa, jotka ovat aina mieluisia ja kestosuosikkeja sekä myös terävöittävät ja herättelevät aivonystyröitä aktiiviseen käyttöön lepotilastaan. Sananlaskuja myös kuultiin ja asukkaat yrittivät keksiä niihin loppuosan ja usein keksivätkin. Sananlaskutkin pysyvät hyvin muistissa lapsuudesta, kuten myös joululaulut, joita myös kuunneltiin mielellään ja myös laulettiin mukana. Myös lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän muistelua pitää aina olla mukana ja se kiinnostaa kaikkia. Tällä kertaa asukkaat saivat kertoa jouluistaan ja siinä riitti mielenkiintoista tarinaa ja kaikki elivät hienosti mukana. Välissä oli pieni tonttujumppa herättelemässä lihaksia.

 

Joulu lähestyi vääjäämättä ja odotusta leijui ilmassa. Suurin osa asukkaista kertoi, että heitä on sitten turha kysellä muualle jouluksi, vaan he tahtovat viettää sen omassa kodissaan Willa Violassa. Ja näin myös tapahtui. Omaisia kävi vierailulla sallituissa tiloissa ja omahoitajat varmistivat heiltä, että jokainen asukas saa vähintään yhden joulupaketin joko kuusen alta tai itse joulupukin antamana. Eivätkä lahjat vielä tähän loppuneet, vaan asukkaat tekivät toisilleen jouluyllätyksen joulupäiväksi. Yllätys sisälsi kauniin kortin runon kera. Joulutätimme Johanna autteli taas innokkaasti asukkaita valitsemaan sopivia kuvia ja runoja sekä liimamaan niitä kartongille. Ja tosi komeita niistä tuli. Myös omaisille asukkaat tekivät yhteisen hienon kortin.

 

Kuuluuhan jouluun myös olennaisesti kaikki suuhunpantava: ruuat, juomat, leivonnaiset ja myös suklaa ym. herkut. Jouluruoka tuo veden kielelle myös asukkaille ja hoitajilta tivattiin jo viikkoja ennen joulua, että mitähän jouluruokaa saadaan ja onkohan kinkku varmasti sitä oikeaa potkallista, harmaasuolattua eikä mitään leikettä. Heitä ei juurikaan kiinnosta nykyajan muodikkaat terveysruokajutut, vaan kunnon sikaa paksun rasvan kanssa sen pitää olla. Lupailimme että kunnon jouluruuat on tulossa, vaikka emme niitä itse valmistakaan, vaan Violan keittiön ammattikokit. Asukkaat leipoivat myös itse piparkakkuja hyödyntäen vanhoja taitojaan mm. kaulimien ja muottien käytössä.

 

Saimme myös hyviä linkkejä ”päämajasta” asukkaiden joulumielen kohottamiseen sekä joulun sanoman kertomiseen. Oli Tesoman päiväkodin joulutervehdys, pelastuslaitoksen kuoron ja Oulun tuomiokirkon laulavan poliisin joulukonsertti ym. loistavaa ohjelmaa. Myös me hoitajat saimme todella hienot ja maukkaat joulupussit, joihin me kaikki olimme todella tyytyväisiä. Kiitokset vielä näin jälkikäteen. Myös maljakko pääsi näkyvälle paikalle kotonani.

 

Asukkaat saivat sitten kaipaamansa hyvät jouluruuat, juomat, leivonnaiset, joulumusiikin, joulurauhan julistuksen sekä rauhallisen ja lämpöisen joulumielen. Kaiken hyvän päälle tuli vielä esimiehemme perheestä todella loistava, pitkäpartainan ja vielä raitiskin pukki.  Kumarassa, keppiin nojaten hän raahasi jättisuuren lahjasäkin ovesta ja reipas tontuneiti autteli tottuneesti. Kaikki yllättyivät iloisesti kuin pikkulapset ja tohina pakettien rapinan kanssa toi oman lapsuuden ja lastemme joulun elävästi mieleen. ” Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään” soi korvissa ja hymyilytti mukavasti. Saimme myös me kaikki yhteisen hienon ja tärkeän joululahjan, KORONAROKOTTEEN, josta on toivottavasti iloa ja hyötyä pitkiksi ajoiksi.

 

Joulu sitten tuli, samoin uusi vuosi ja loppiainen ja siitä viikon päästä tuli paha Nuutti, joka vei joulun taas vuodeksi pois. Uudesta vuodesta toivomme iloista, onnellista ja menestyksekästä joka suhteessa. Tietysti terveys kaiken edellä. Vaikka vuosi alkoi ikävästi USA:n kongressiin hyökkäyksellä, Venäjän oppositiojohtaja Navalnyin vangitsemisella sekä koronamuunnoksen leviämisellä, odotamme silti ein Guten Rutsch ins neue Jahr. Ja ennen kaikkea iloista ja toiveikasta mieltä meille kaikille. Seuraavassa blogissa syöksymme sitten ihmismielen syvyyksiin paremmin.

 

Tapio

Takaisin